Ensitreffit alttarilla
Oli pilvipoutainen päivä ja pieni ryhmä ihmisiä oli koolla pihalla ehkä vähän pitkästyneinä odottaen jotain mielenkiintoista tapahtuvaksi.
Kohta joku keksi idean, että pidetään häät. Ajatus taisi saada kannatusta. Ainakin valittiin heti morsian. Taisi kyllä olla itse ajatuksen esittäjä. Välttämättä ei ollut kilpailuakaan asiasta sillä hän oli ainoa silloisiin normeihin sopiva ehdokas.
Lisäksi tarvittiin ainakin sulhanen. Siitäkään ei tullut kilpailua eikä huutoäänestystä. Jostain syystä muut olivat sitä mieltä, että se olen minä. Mitäpä sitä vastaan vänkäämään. Muittenkin mahdollisten roolien jako sujui mutkitta.
Ei jouduttu odottamaan kuulutuksia vaan mentiin lähimpään paikkaan, joka voisi toimia sakraalina tilana.
Toimitus alkoi ja eteni asianmukaisesti kunnes morsian pyyhkäisi kämmenselällään nenäänsä ja osoitti sormellaan poskeansa.
Minä tietysti, että mitä nyt?
Siihen sitten morsian ja koko seurakunta, että annat pusun. Vielä sanoivat, että mhinkään ei lähdetä ennenkuin homma on hoidettu. Nyt minulle valkeni miksi sulhaseksi ei ollut tunkua.
Koko konsepti oli itselleni outo ja tunsin, että minulla oli jokin tunnelukko. Mihinkään en päässyt pakenemaan, sillä pappi seisoi ainoalla poistumistiellä kellarin portaalla.
Kohta joku tarttui niskaani ja työnsi pääni morsiamen kasvoihin kiinni. Sillähän se toimitus saatiin huippupisteeseensä ja seremonia päätökseen.
Loppupäiväksi riittikin porukalle vähemmän tunteita herättävät aktiviteetit. Morsian ei esimerkiksi halunnut, että muutetaan yhteen ja perustetaan perhe. Sitä vartenhan minun tietääkseni häitä järjestetään.
Parikymmentä vuotta myöhemmin näin Aamulehdessä tämän ilmeisesti eksän vihkikuvan. Oli sitten kumminkin halunnut ja saanut perheen. Minulle riitti yhdet häät enkä ole antanut juksata itseäni uudestaan.
Niinku