Halkolan Sanomat

Lempäälän kunnan julkisten taideteosten taustalla olevat tarinat ja taiteilijat.

Tahtoisin jäljelle jäädä, 

virstan verran viivähdellä,

soudella nykyvesiltä,

ajan mennehen merille.

Valokuva ja runo viittaavat Lempäälän kunnankirjaston pääovella sijaitsevaan taiteilija Onni Pursiaisen tekemään kirjailija Aleksanteri Aavan rintakuvaan, joka julkistettiin 1961.  Muistopatsaan pystytti Sakkola –säätiö.  Aleksanteri Aava ja Onni Pursiainen olivat molemmat Sakkolasta kotoisin olevia evakkoja. Runositaatti on osa runosta Mitä tahtoisin, joka on julkaistu runokokoelmassa Vanha maininki.

Aleksanteri Aava

Talonpoikaisrunoilija ja pienviljelijä Aleksanteri Aava, oikealta nimeltään Santeri Kuparinen, syntyi 19. huhtikuuta 1883 Sakkolassa, Riiskan kylässä Karjalan kannaksella. Hän kuoli 11. maaliskuuta 1956 Saaren kunnassa Mikkolanniemellä, lähellä nykyistä Venäjän rajaa.

Sakkolassa Aava omisti neljännesmanttaalin tilan, parikymmentä lehmää ja kievarin. Pulavuosien ahdingossa tilasta jäi jäljelle vain pieni mökki, joka sekin jäi talvisodassa rajan taakse. Evakkona Aava sai perheineen käskyn tulla Lempäälään, mutta päätyi jostain syystä rajan tuntumaan Saaren kuntaan, mistä osti itselleen 14 hehtaarin pientilan keväällä 1940.

Aleksanteri Aava oli muinaisten runolajien perinteiden vaalija, joka käytti runoissaan kalevalamittaa. Taiteilijanimi Aava syntyi Laatokan laajasta ulapasta.

Professori V. Tarkiaisen mukaan ’Aavan runoissa asui sanaton surun tunto’. Itse kirjailija kuvasi omaa luomisprosessiaan runossaan Runotupaan tullessa: ”Yksi syntyi yö-pimeessä, toinen aamun autereessa, eräs suolla, eräät maalla, jotkut veneessä vesillä”.

Aleksanteri Aava kirjoitti vain kaksi kirjoiksi painettua runokokoelmaa: Vanha maininki (1916) ja Musta lintu (1917), josta hän sai tunnustukseksi valtion palkinnon. Proosaa edusti Huuhkan poika (1924), joka kertoi lahjoitusmaaolojen tapahtumista Sakkolan Petäjärvellä. Myöskin Karjalan liitto, Sakkola-säätiö ja erinäiset lehdet ovat julkaisseet Aavan tuotantoa ja joitakin hänen runojaan on sävelletty lauluiksi.

Taloudellisten vaikeuksien keskellä, ’ristiinnaulittuna’, kuten Aava aikaa itse kutsui, hän kirjoitti laajan joukon erilaisia puheita, tarinoita, muistelmia ja tilapäisrunoja. Tähän kategoriaan kuuluvat myöskin hänen vuonna 1949 Lempäälässä järjestettyihin sakkolalaisten tilaisuuksiin kirjoittamansa runot Muistojen siivillä ja Seurakunnan hajotessa.

Aava kuvasi suruaan Karjalan ja synnyinseutujensa menetyksestä sanoen: ”Suomi jäi, vapaus kesti, kaunis Karjala katosi”.

Elämänsä jylhimmäksi muistoksi Aava kertoi Talvisodan alun 30. marraskuuta 1939. Hän kuvaili tuntojaan ennen sodan alkua keväällä 1939 Viipurin sairaanhoitopiirin 20-vuotisjuhlaan kirjoittamassaan runossa Taistelun merkeissä rauhan puolesta seuraavasti:

Ole kanssamme, Herra,
kun varjot lankeaa,
ja pilvien peittohon
joutui rakas maa,
kun tykkien pauhu
raskaasti rummuttaa,
ja palojen sauhu
rajalla punertaa!

Ole kanssamme, Luoja,
aamuhun siitäkin vie,
kestämme kaikki,
tuttu on kärsimystie.
Ole kanssamme, Herra,
varjele Karjalaa,
vain rauhan puolesta
kannamme tapparaa.

Onni Pursiainen

Onni Vihtori Aataminpoika Pursiainen syntyi 26. huhtikuuta 1905 Valkjärven pitäjässä ja kuoli Lahdessa 14. lokakuuta 1978. Perhe muutti Sakkolaan Petäjärvenkylään vuonna 1911.

Onni Pursiainen oli yritteliäs taiteen monitoimimies, laulaja ja pelimanni, jonka laajat musiikkikiertueet ulottuivat aina Iisalmeen asti. Onni lauloi, soitti sahaa, viulua, sitraa ja hanuria. Toimeliaana miehenä hän järjesti jopa yhden miehen iltamia, joissa hän hoiti kaikki järjestelyt itse. Onni Pursiainen oli erityisen tunnettu sahansoittajana, minkä taidon hän oppi Viipurissa asuneelta Vilho Pyyköltä. Kiertue-elämä jatkui aina vuoteen 1937 asti.  Raha oli taiteilijalla aina tiukalla, kuten Onni itse asian sanoi: ’Se laulaen tulee, mikä viheltäen menee.’

Onni Pursiaisen taiteellinen lahjakkuus ilmeni monella kuvataiteen saralla. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten siluettitaiteilijana, mutta hän oli myöskin taitava piirtäjä, joka suunnitteli useita veistoksia. Hänen kipsiveistoksensa Polle meni, porsas tuli löytyy Lappeenrannasta Korvenkylän kirjastosta.

Siluettitaiteilijana Onni Pursiainen teki lukuisia leikkausretkiä Ruotsiin, Eestiin ja muihin Itämeren maihin. Ura siluettitaiteilijana jatkui vielä sotienkin jälkeen ja hänen kohteinaan oli jopa erilaisia merkkihenkilöitä ja presidenttejä, kuten P.E. Svinhufvud. Siluettikuvia kertyi lopulta noin 60 000 ja Onni Pursiainen lahjoitti  kokoelmansa Kansallismuseolle 1965.

Lähteet:

Aavan kootut teokset, (toim.) Toivo Kuparinen, Sakkola –säätiö osallistunut kuluihin, 2004

www.karjalanliitto.fi, www.wikipedia.org, www.lempaala.fi, www.luovutetuneteläkarjalanpitäjät.fi, www.sakkola.fi, www.sakkolaseura.net, www.lappeenranta.fi ja www.lvs.fi

Sini Syreeni