Rakkaudesta puuhun ja elämään
Moni Lempäälän keskustassa asuva lienee huomannut Ryynikässä omakotitalon, jonka pihapiiri on poikkeuksellinen. Pihassa on erilaisia taidokkaasti tehtyjä puuesineitä maitolaiturista hevoseen ja lintuihin. Talo on rakennettu jo talvisodan aikaan ja se on puuseppä Seppo Mattilan synnyinkoti ja puuverstas. Puuseppä Seppo on nauttinut elämästä jo yli viisi vuosikymmentä. Ihan aina elämä ei kuitenkaan nautintoa ole ollut.
Siskon kuolema ja masennus
1973 tapahtui kova isku, kun Seppoa vain vuoden vanhempi sisko jäi rattijuopon uhriksi suojatiellä. Seppo on luonteeltaan herkkä. Siskon kuolema ja muut kuormittavat tekijät ajoivat Sepon masennukseen 1980-luvulla. Hän haki ja sai apua ammattiauttajilta, mutta kokee nykyään, että loppujen lopuksi hän itse nosti itsensä masennuksen syövereistä. Seppo kertoo, että puutyöt ovat olleet hänen oma oljenkortensa elämänhallinnan löytymiseen.
Ihastuksen perässä ammattikouluun
Kansalaiskoulun jälkeen elämän suunta ei Sepolla ollut vielä selkeä. Oli kuitenkin ihastus. Tyttö, jota seuraten hän lähti opiskelemaan ammattikouluun laitoskeittäjäksi. Ihastuksesta tuli lopulta vihitty vaimo 2000-luvun alussa. Laitoskeittäjän hommat eivät kuitenkaan Seppoa kiinnostaneet. Keittäjäksi valmistumisen jälkeen hän työskenteli muun muassa maatalouden parissa. Arki muodostui ajelehtimiseksi ilman selviä tavoitteita.
Kutsumus
Eräänä päivänä Seppo sattui tarttumaan puukkoon. Veistäminen tuntui hyvältä ja hänestä alkoi tuntua, että käsillä tekeminen voisi olla mielekästä. Ammatin saadakseen Seppo päätyi Alavudelle opiskelemaan puusepäksi. Koulutukseen kuuluvia oppisopimushommia hän teki Lempäälässä. Palkkatyöhön Seppo ei kuitenkaan halunnut. Taiteellisena ihmisenä hän halusi säilyttää vapautensa ja tehdä töitä ennemmin luovasti kuin tuottamalla samaa sarjaa liukuhihnan äärellä.
Puuseppänä
2000-luvun alussa Seppo jo viritteli verstaansa ensimetrejä. Alkuvaiheessa häneltä tilattiin pääosin huonekalujen entisöintitöitä. Tällä hetkellä Seppo suunnittelee itse erilaisia esineitä, tekee tilaustöitä asiakkaille ja myös entisöi vanhoja huonekaluja ja esineitä kunnioittaen niiden ainutkertaisuutta. Yksityisiltä saatujen tilaustöiden lisäksi hän on tehnyt entisöintiä myös museoille. Työssä palkitsevaa on asiakkaiden tyytyväisyys, uusien henkilösuhteiden luominen ja vaikeidenkin töiden valmistuminen omien suunnitteluprosessien kautta. Lisäksi puulla materiaalina on rauhoittava vaikutus, sitä on mahdollista kierrättää ja sen käyttö on ekologista.
Henkireikänä pyöräily
Seppo on harrastanut jo 1980-luvulta lähtien maantiepyöräilyä. Parhaina vuosinaan nuoruudessaan Seppo ajoi 10000km vuodessa eli lähes 30km vuoden jokaiselle päivälle. Seppo kiehtoi jopa kilpapyöräilijäksi ryhtyminen. Tämä ajatus kariutui kunnon välineiden puutteisiin. Tänä päivänä pyöräily on yhä tärkeä henkireikä työn vastapainona. Se myös tukee työtä. Pyöräilyn aikana on hyvä työstää tilaustöiden toteutusta.
Hieno artikkeli käsityöläisammatin taitajasta! Kunnioitan (ehkä vähän kateellisena) heitä, jotka ovat käteviä käsistään.