Matka (runo)
Olen syntynyt keskellä kevättä
Puukirkon kupeeseen, sieltä lähdin kivikirkon luo.
Siellä olin ahne elämälle
Se kulutti sieluani
Olin onnekas, löysin toivon
Kevät, on voimalähteeni.
Kevät on viileä ystäväni.
Ilman sitä olisin heikompi
Kevät, sitä ei tarvitse odottaa, se saapuu
Vuodesta toiseen.
Kevät, kiitos