Kuntouttava työtoiminta kuntouttaa

Tsempparimagneetti jääkaapin ovessa kotona, Hidasta elämää -verkkosivulta.

Haluan kertoa kokemuksistani etenkin sellaisille, jotka ehkä vierastavat kuntouttavaa työtoimintaa tai eivät oikein tiedä, mitä se tarkoittaa ja voisiko siitä olla apua.

Uuvuin yrittäjyyteen ja terveysongelmiin sekä haastavaan perhetilanteeseen vuoden 2021 aikana. Sairauslomien ja terapian ym. tukitoimien jälkeen lääkärin kanssa todettiin, että koska perhetilanteesta ei voi sairauslomaa saada, työelämä on se, mistä joustoa haetaan ja lopulta päätin lopettaa yritykseni vuoden 2021 lopussa. Keväällä 2022 sairausloma päättyi ja samoihin aikoihin muutin Lempäälään. Kuntouttavassa työtoiminnassa aloitin elokuussa 2022 Voimavararyhmässä Sinisessä talossa.

Ensimmäisellä kerrallani Voimavararyhmässä lähdettiin retkelle Finlaysonin alueelle ja sieltähän se päämääräkin alkoi ehkä löytyä.

En ollut kuullut kuntouttavasta työtoiminnasta ennen omavalmentajan tapaamista, mutta olin kiinnostunut näkemään, mitä se sisältää. Kotiuduin ryhmään nopeasti ja totesin löytäneeni oman paikkani. Ryhmässä on tehty monenlaista: on retkeilty Tampereella, Lempäälässä ja Urjalassa, on askarreltu, valokuvattu, kirjoitettu runoja, paistettu lättyjä, kokeiltu keramiikan tekoa ja draamaa. Parhainta antia minulle ovat olleet vapaamuotoiset keskustelut ryhmäläisten kanssa, tällaisen suorittaja-yrittäjän on ollut terveellistä, vaikkakin vaikeaa opetella ottamaan vastaan apua niin ohjaajilta kuin muilta ryhmäläisiltäkin. Tuoreena lempääläläisenä on myös ollut kiva tutustua paitsi lempääläläisiin myös esim. työttömien ja seurakunnan toimintaan ja käydä uusissa paikoissa.

Keramiikkakokeilua, draamaa ja taiteilua PiiPoossa, ja makkaranpaistoa Koivunokan laavulla.

Samaan aikaan kuntouttavan työtoiminnan kanssa olen osallistunut Kelan harkinnanvaraiseen yksilölliseen kuntoutukseen ja kuntoutuspsykoterapiaan ja nyt täytyy todeta, että palaset ovat loksahdelleet paikoilleen todella hienosti ja olen kuntoutunut vuoden aikana huimasti. Niin huimasti, että elokuussa hylkään Voimavararyhmän ja aloitan opiskelun aikuiskoulutuksessa. Viisikymppisestä humanistista ja entisestä yrittäjästä tuleekin ehkä vielä teollisuuden työntekijä.

Vuoden aikana olen päässyt eroon mielialalääkityksestä ja saanut lisää itseluottamausta sekä opetellut tervettä itsekkyyttä. Olen myös huomannut käytännössä, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen todella kannattaa ja että kotoa lähteminen ja muiden seurassa oleminen virkistävät, vaikka ajatus etukäteen tuntuukin vaikealta.

Anna S

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *