Ahven Harrastuksena Pilkintä [1]
Juttusarjan ideana on testata erilaisia harrastuksia. Ensimmäisenä testissä on talvikalastuksen suosituin muoto eli pilkintä (tai pilkkiminen). Pilkinnässä peruskäytäntö on porata jäähän reikä josta kalastetaan pilkkiongella jään alla lymyileviä kaloja. Pilkkionki on lyhyt siimakelalla varustettu kalastusväline, jonka päähän on asetettu koukullinen pilkki. Koukkuun asetetaan syötti, joka talvioloissa (kastemadot piilossa maan alla) on yleensä joko kärpäsen- tai surviaisentoukka.
Syötit ja niiden saatavuus
Syöttejä myydään yleisissä marketeissa ja sekatavarakaupoissa, esimerkiksi Prismassa ja Tokmannilla. Pieni rasia kärpäsen toukkia maksaa noin euron. Surviaisen toukat ovat hiukan kalliimpia, niitä ei ole välttämättä saatavana joka paikassa, mutta ainakin Motonetista niitä vaikuttaisi löytyvän. Monista liikkeistä on saatavana myös kumisia toukkia, joissa on kaloja houkuttelevaa hajustetta.
Pilkit ja tasapainopilkit
Perinteinen pilkki on pienehkö pitkulainen metallinpala, yleensä kuparin tai hopean värinen, jonka päässä on koukku. Pilkin pituus on yleensä muutaman senttimetrin luokkaa, riittävästi että peruketta ei tarvita. Sulan veden ajan heitto-onginnassa (virveli) perukkeella estetään siiman katkeaminen kalan hampaisiin. Leikari tai viehelukko on kuitenkin hyvä olla siiman päässä ennen pilkkiä, mahdollistamaan nopea pilkin vaihto. Kenties pilkin koolla ja värillä voi olla merkitystä kalan syöntiin.
Pilkintää voi suorittaa myös ilman syöttiä käyttämällä ns. tasapainopilkkiä. Tasapainopilkissä koukut ovat näkyvissä, ja siten se on tarkoitettu hieman suuremmille kaloille. Siima on hyvä olla hieman paksumpaa, etenkin isompikokoisten tasapainopilkkien kanssa. Kairan jäähän tekemästä reiästä riippuu minkä kokoista pilkkiä voidaan ylipäätään käyttää, mutta useimmiten kannattaa käyttää pienehköä tasapainopilkkiä. Paksun siiman kelailu (suuret pilkit) ei ole miellyttävää ja isojen haukien saannin todennäköisyys hyvin pientä, muiden kalalajien suurikokoisista yksilöistä puhumattakaan. Tasapainopilkki vaatii perukkeen, koska pilkki on vaakasuorassa ja ei siten riittävästi suojele siimaa kalan teräviltä hampailta.
Jääkaira
Hyvällä onnella pilkkijöiden suosimalla järvialueella voi löytää valmiitakin reikiä, jotka ovat joko valmiiksi auki tai vesi saadaan esiin pienellä vasaran tai kivenmurikan kopautuksella. Käytännössä kuitenkin pilkkijä kantaa mukanaan välinettä, jääkairaa, jolla voidaan porata jäähän reikä. Kairoja on (nykyisin) saatavana eri kokoja (reiän halkaisija), yleisesti ainakin 125mm, 150mm ja 175mm. Itselläni on käytössä vuosia vanha kaira, joka lienee tuota pienintä 125mm reikäkokoa. Isompi reikä vaatii enemmän fyysistä voimaa, ja saatavana onkin myös (sähköiseen) vääntötyökaluun liitettäviä kairapäitä.
Testipilkintä, Höytämönjärvi 18.3.2024
Alunperin ajattelin käyttää vuosia vanhoja pilkkionkia, jotka olivat sijoitettuna autotallin katossa. Havaitsin nämä onget kuitenkin rikkinäisiksi ja/tai liian isotöisiksi korjailla, joten päädyin ostamaan ihan uuden pilkkionkisetin Tokmannilta. Tämä kotimainen Delfin-setti sisälsi pilkkiongen valmiiksi asennetulla siimalla. Tokmannilta ostin myös tasapainopilkin ja Kuljun Hintakaaresta pari perinteistä pilkkiä. Sohjokauha (kairan reiän viimeistelyyn) ja rasiallinen kärpäsentoukkia lähti myös matkaan (Tokmanni). Kaiken kaikkiaan noin parikymmentä euroa hankintoihin käytin.
Kaira sentään oli ennestään, miksikäs se tuolla säilössä olisi mennyt, vain jotain vähäistä pintaruostetta terän lähellä jos tosi tarkkaan syynäsi. Teroitustakaan ei tarvinnut tehdä. Myös styroksinen pilkkipakki löytyi, johon onkitarpeet mahtuivat sisälle, juomapulloa unohtamatta. En ole ihan kevyimmästä päästä, mutta hyvin tämä styroksinen pilkkipakki avannon reiällä istuskelun kesti. Jos uuden pakin ostaisin, en toki edes harkitsisi styroksista vaihtoehtoa.
Taisi olla sitten ensimmäinen tai toinen reikä jolla tärppäsi. Saaliina oli jättimäinen ahven, jonka kuitenkin aikani ihailtuani päätin laskea takaisin järveen kasvamaan.
Muut pilkinnät 28. ja 30.3.2024
Innostuin käymään uudelleen pilkillä kymmenen päivää myöhemmin. Tämä oli artikkelin kolmesta pilkintäkerrasta kestoltaan pisin, kolmekin tuntia saattoi vierähtää. Aurinko paistoi ja tuuli oli vähäisempää kuin aiemmalla kerralla. Kalaa ei kuitenkaan tullut joten eipä siitä reissusta sen enempää, tein kuitenkin havainnon että ”kesän kaakattajat” olivat jo ilmestyneet maisemaan.
Pari päivää myöhemmin kävin koittamassa kalaonnea nelivuotiaan pikkupojan kanssa, ja lopputulos oli sama, ei kalan kalaa. Tulipa kuitenkin siiman pituus tarkistettua, ihan riittävästi sitä näkyi olevan.
Yhteenveto
Summa summarum, pilkkiminen on kyllä ihan mukavaa kunhan ei ole liian kylmää ja tuulikin pysyy vähäisenä. Kalan saanti on kuitenkin tavoitteena, olkoonkin että omalle ruokalautaselle sitä ei välttämättä ole pyytämässä vaan laskee kalat takaisin järveen kasvamaan. Useampi kalaton pilkkireissu johtaa helposti nopeaan kyllästymiseen tähän ikivanhaan ajanvietteeseen, tai ainakin pitkään taukoon ennenkuin seuraavan kerran sitä kokeilee.
Brando