Sentterin Sanomat

Tammitynnyri

Minä virtaan kaasun tavoin, sinä olet viski.
En minä nuorta ja notkeaa viskiä kaipaa.
Sellainen on mautonta. Viskin maku paranee 40 vuoden jälkeen.
Tammitynnyri antaa viskille ominaisen tuoksun ja maun. Muttei viskiä ikuisesti tynnyrissä säilytetä.
Jokainen vuosikerta on omaleimainen. Pohjolan viskit ovat vaaleita ja niissä on häivähdys pihlajanmarjaa.

Me

Sinä rakastat koivun tavoin
Viherrät keväällä, kellastut syksyllä.

Talvella pidät voiman rungossasi, keväisin purkaudut
Makea mahla sisälläsi vain keväisin kuohuaa.
Siitä voiman saat. Vartesi taipuisa, juuresi vahvat.

Minä rakastan kallion tavoin.
Järkähtämättä, sisälläni virtaa kyynelvirta. Se virta on voimani
Olen tuulen ja viileän veden hioma.

Minä

Minä olen nukkunut ruususen tavoin.

Elämäni on kulkenut käänteisesti,

 väärin eletty tuhkimotarina.

 Olisinpa edes tuhlaajapoika,

olisipa koti johon palata,

Murre on kivijalka

Murre, sydämen kivijalka.
Vaikka kaiken he vievät sinulta, kieli jää.
Kieli tekee sinusta ja minusta elävän.
Se elää, se muuttuu ja muuttaa sinua, minuakin.
Kun olet lähellä kieltäsi, omaa kieltäsi, sydämesi avautuu.
Vierailla seuduilla, sydän saattaa sulkeutua, ei ihmisten vuoksi, vaan kielen vuoksi.
Silti, vieraskin murre, saa hymyn kasvoille, sydämen ja mielen lentoon. Se lentää meren yli, leivän perässä.
Sinä ja minä kun lähdemme tästä härmästä, kieli jää.

Meri ja leipä

Ei minun tarvitse seistä meren rannassa, jotta näkisin meren ja maan rajan.
Toisinaan raja on meissä sisällä, muttei sitä koskaan aidata.
Kun saavut, mukanasi on meri ja leipä.
Minulla on suola ja maa.

Sinä olet juuri keitetty kahvi

Sinä leijailet luokseni tuoksun tavoin.
Olet juuri keitetty kahvi.
Täyteliäs makusi havahduttaa unestani.
Tumma paahtoinen värisi värisyttää aistejani.
Tahdon pitkittää nautintoani, en tahtoisi ottaa sinua heti.
Haluan tuntea, joka solullani, vahvan läsnäolosi
Haaleana et kauaa viihdy, ei sinua termariin saa, pahvimuki ei ole arvoisesi.
Ei kaltaisiasi joka marketista löydä. Sinua ei halpuuteta.

(Muunnelma Casablanca–elokuvan repliikistä)

Kuljussa on sunnuntaiaamu.
Mikähän vuosi on Pispalassa?

Minä

Minä olen uupunut tuuli.

Tämä kolea vuodenaika,

sieluni varjoissa kulkee.