binary comment Tunnista taide: Ajanki eli Ajanpyörä -ympäristötaideteos
Lempäälän kunnan julkisten taideteosten taustalla olevat tarinat ja taiteilijat.
Ajanki -ympäristötaideteoksen on suunnitellut Urjalan Hakkilassa asuva arkkitehti Mikko Uotila (synt. 1960). Uotila kävi lukionsa Keudassa eli Pekka Halosen akatemiassa ja valmistui arkkitehdiksi Tampereen yliopistosta. Hänen varsinainen uransa alkoi 1980 -luvun lopulla Tampereen vanhimman kivikoulun eli Johanneksen koulun ennallistavalla korjauksella, joka valmistui 1995. Ura jatkuu aktiivisesti Arkkitehtisuunnittelu Mikko Uotila Oy:n puitteissa, mikä valittiin vuonna 2017 Urjalan yrittäjien vuosisadan yritykseksi.
Itse Ajanki eli Ajanpyörä -ympäristötaideteos sijaitsee Lempäälän keskustassa Pyhän Birgitan kirkon länsipuolella olevassa Myllyrannan tapahtumapuistossa. Sana ajanki tarkoittaa saamen kielellä lähdettä. Mikko Uotilan suunnittelema kilpailuehdotus valittiin taidekilpailun voittajaksi ja pystytettiin osana kirjailija Yrjö Kokon 100 -vuotisjuhlavuotta vuonna 2003. Teokseen liittyvät kivi- ja ympäristötyöt ovat Toijalan Kiviveistämö Oy:n käsialaa. Taiteilijan luvalla teoksen kylkeen on liitetty vuonna 2016 Lempäälän ystävyyskuntatoiminnan muistolaatta.
Teoksen taustalla on ajatus maan alle jatkuvasta 80 metriä laajasta myllynkivestä, josta maanpäällä näkyy vain matala, muurimainen ja punaisesta graniitista tehty ikään kuin ajanpyörän lakipiste. Pyörän nouseva kaari kuvaa mennyttä aikaa, laskeva tulevaa ja maankamara sitä piilotodellisuutta, jonka kirjailija Yrjö Kokko koki kiihkeinä sota- ja jälleenrakennusvuosina.
Mikko Uotila kuvaa itse teokseen liittyvää prosessia sanoin: ”Jokaiselta meiltä oma koko totuus on kätkössä usein itseltämmekin. Aika paljastaa ja antaa kaikuja jostain, jota voimme vain aavistella. Ainoa mahdollisuus on tarttua nykyhetkeen.”.
Ajanki on tarkoituksella niin matala, ettei se peitä ympärillään avautuvia rantamaisemia. Teos toimii luonnollisena istuskelu- ja kohtaamispaikkana, sekä välietappina rannan kävelytielle mennessä. Katsojan tehtävänä on täyttää nykyisyyttä edustava portaikko omalla elämällään, kuten Yrjö Kokko täytti oman paikkansa näyttämällä itselleen tärkeitä luontoarvoja omissa töissään.
Kirjailija Yrjö Kokko
Kirjailija, toimittaja, valokuvaaja, luonnonsuojelija, eläinlääkäri ja Lapin tuntija Yrjö Olavi Samuli Kokko syntyi 16.10.1903 Sortavalassa ja kuoli 6.9.1977 Helsingin Yliopistollisessa keskussairaalassa. Hänet on haudattu Lempäälään Pyhän Birgitan kirkon hautausmaalle, kirkon eteläisen sisäänkäynnin lähistölle. Haudalla on kuvanveistäjä Viljo Martti Savikurjen (1905-1975) pienoisveistos pojasta, jolla on joutsen sylissään.
Yrjö Kokon lapsuudenperhettä leimasivat perheyrityksen konkurssi, isän alkoholismi ja lukuisat tuberkuloosikuolemat. Niistä huolimatta Kokko kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin lyseon klassiselta linjalta v. 1923 ja valmistui talousvaikeuksien jälkeen eläinlääkäriksi 15.7.1930 Wienin eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta. Kokko kuvasi tuntojaan päiväkirjassaan v. 1925 seuraavasti: ” Kun opin tuntemaan eläimen, häpesin olla ihminen”.
Kokko meni naimisiin vauraan lempääläisen maatilan tyttären, hammaslääkäri Aune Irene Iluksen ( 18.7.1903-6.9.1972) kanssa vuonna 1931 ja perheeseen syntyi kaksi lasta, Anna-Maija Ilona eli Ami (1932) ja Kaarlo Olli Ilmari eli Olli (1938-2011). Avioliitto ja perhe-elämä taiteilijan kanssa ei ollut ongelmatonta.
Yrjö Kokko palveli Talvisodassa, Jatkosodassa ja Lapin sodassa vuosina 1939-1944 ja hänet ylennettiin kapteeniksi ja rykmentin eläinlääkäriksi. Merkkiteos Pessi ja Illusia syntyi sodan keskellä Karjalankannaksella. Kokko sai v. 1945 Valtion kirjallisuuspalkinnon Pessistä ja Illusiasta, Pro Finlandia -mitalin v. 1957 ja hänet kutsuttiin Institut International des Artes et des Lettresin pysyväisjäseneksi v. 1961.
Kokko oleili uransa aikana pitkiä aikoja Lapissa omalla Ungelon torpallaan, Kanarialla, Pariisissa ja Espanjassa. Luonnonsuojelija ja valokuvaaja Kokko seurasi erityisesti laulujoutsenta. Kokon laulujoutsenta koskevien kirjojen ja kirjoitusten, sekä organisoimien istutusten seurauksena laulujoutsen rauhoitettiin, onnistuttiin pelastamaan ja viimein valittiin Suomen kansallislinnuksi vuonna 1981. Kokko kirjoitti laajemminkin luonnonsuojelusta ja kritisoi mm. jokien patoamista, kalakantojen hiipumista, Lapin tekojärvien rakentamista ja metsähakkuita.
Yrjö Kokon elämä oli hyvin monivaiheinen ja sitä kuvaa ehkä parhaiten hänen oma tunnuslauseensa: ” Jos kuuseen kurkottaa, niin ainakin katajaan kapsahtaa.”.
Yrjö Kokon 100 -vuotisjuhlavuosi
Alkuperäinen idea juhlavuoteen liittyen oli peräisin Minna Taustilalta, joka kyseli vuosituhannen vaihteessa Lempäälä -opiston rehtorina 1999-2012 toimineelta Raili Reiniltä, oliko hän tietoinen siitä, että Lempäälään haudatun Yrjö Kokon syntymästä tulisi kohta kuluneeksi 100 vuotta. Naiset päättivät ryhtyä tuumasta toimeen ja alkoivat ideoida asian tiimoilta. Lopulta syntyi ajatus Yrjö Kokon juhlavuodesta ja sen suunnittelua varten perustettiin toimikunta, jonka jäseniä olivat muun muassa: pj. Eeva-Liisa Kalliomäki, sihteerinä toiminut Raili Reini, taiteen perusopetuksen vastaava Katri Kivelä, Minna Taustila ja kirjastonhoitaja, kirjailija ja toimittaja Ritva Mäkelä. Ryhmän kokoonpano muuntui tarpeen mukaan. Myöskin Yrjö Kokon perheeseen saatiin yhteyttä Iluksen suvun kautta.
Yrjö Kokon 100 -vuotisjuhlavuoden suojelijaksi tuli presidentti Tarja Halosen puoliso, tohtori ja valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi, joka toimi 6.4.2003 Lempäälässä järjestetyn juhlan puhujana. Juhlavuoden tilaisuuksiin kuuluivat myöskin juhlaseminaari ja Lempäälän ympärisoutu, jossa soutureitin varrella oli erilaisia esityksiä. Yhtenä juhlavuoden spesialiteettina oli Yrjö Kokon kirjoittaman Miglin joutsenet -näytelmän pääsy julkisuuteen. Näytelmä käsitteli Jatkosodan alkua Karjalassa.
Oman osansa juhlavuoteen toi Katri Kivelän tekemä ehdotus jonkinlaisen patsaan tai veistoksen saamisesta Lempäälään. Asiaa hoitamaan perustettiin ympäristötaideteostoimikunta, jonka tuomariston pj:ksi saatiin taiteilija Osmo Rauhala. Toimikunnalla ei ollut varaa Taiteilijaliiton kilpailuehtoihin suurine palkkioineen, joten he päättivät julistaa avoimen kilpailun, jolla etsittiin luonnonmateriaalista valmistettua teosta, joka saisi rauhassa elää omaa elämäänsä ja jonka päällä voisi istua. Teoksen sijoituspaikaksi valikoitui Lempäälän kunnan puutarhurin Kari Laamasen avulla Myllyranta. Taloudellisena taustavaikuttajana projektissa toimi Kiilto Oy. Kilpailun voittajaksi valittiin lokakuussa 2003 arkkitehti Mikko Uotilan ehdotus Ajanki.
Ystävyyskuntatoiminta
Yksi vanhimmista kuntien ja maakuntien kansainvälisen yhteistoiminnan muodoista on ystävyyskuntatoiminta. Siinä kaksi kuntaa solmii virallisesti ystävyyssuhteen, jossa on yleensä tapana järjestää vierailuja puolin ja toisin esim. kerran vuodessa. Toiminnassa on perinteisesti keskitytty kulttuuri-, urheilu- sekä nuoriso- ja koululaisvaihtoon. Nykyisin toimintaa on myöskin pyritty kehittämään verkostoitumisen ja elinkeinoyhteistyön suuntaan.
Pohjoismainen ystävyyskuntatoiminta alkoi jo 1930 -luvun lopulla, yhtenä vanhimmista koko maailmassa. Tällä hetkellä suomalaisilla kunnilla ja maakunnilla on suunnilleen 1000 ystävyyskuntaa tai -aluetta, yhteensä noin 40 maassa. Myöskin EU tukee omalta osaltaan ystävyyskuntatoimintaa Kansalaisten Eurooppa -ohjelman puitteissa.
Kuvassa näkyy Ajanki -ympäristötaideteoksen kyljessä oleva muistolaatta. Siinä ilmoitettujen kuntien lisäksi Lempäälällä on ystävyyskuntasopimus Venäjällä sijaitsevan Pnozerskin aluehallinnon ja sen kuntien Gromovon, Petrowskoen ja Romanskin kanssa.
Kummikuntatoiminta Upplands-Bron kanssa alkoi vuonna 1945. Tällöin Tukholman pienet lähikunnat auttoivat Lempäälää jatkosodan jälkeen. Saaduilla avustuksilla rakennettiin vanha terveystalo, joka valmistui vuonna 1949. Sittemmin toiminta on muuttunut lähinnä ystävyyskuntatoiminnaksi.
Sini Syreeni
Lähteet:
- Sähköpostihaastattelut: arkkitehti Mikko Uotila, Lempäälä -opiston entinen rehtori Raili Reini ja Lempäälän yhteisökoordinaattori Talvikki Torppa
- Jukka Parkkinen: Yrjö Kokko -sadun ja luonnon runoilija, Juva 2003, WSOY
- www.lempaala.fi, www.arkkitehtisuunnittelu.net, www.yle.fi, www.wikipedia.org, www.lvs.fi, www.presidentti.fi, www.kuntaliitto.fi ja www.yrjokokko.kotisivukone.com (Yrjö Kokko -seura Ry)