Matka (runo)

Olen syntynyt keskellä kevättä

Puukirkon kupeeseen, sieltä lähdin kivikirkon luo.

Siellä olin ahne elämälle

Se kulutti sieluani

Olin onnekas, löysin toivon

Kevät, on voimalähteeni.

Kevät on viileä ystäväni.

Ilman sitä olisin heikompi

Kevät, sitä ei tarvitse odottaa, se saapuu

Vuodesta toiseen.

Kevät, kiitos

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *