Mennään metsään
Lähiluonnossakin ihmeteltävää riittää, ei tarvitse kuin tutun puiston puita piirtää. Muistot paperille siirtää.
Voit maata pihamaan nurmikolla ja laskea taivaan pilviä vain. Mä juuri hevosen ja lampaan muotoisen pilven nähdä sai.
Voit kuunnella lintujen laulua ja mielessäsi maalata maisemataulua.
Leirinuotiolla
Kaikki kykyjensä mukaan tarvikkeita kantaa saa,
siitä yhteishenki kasvaa ja he valmiina on toista auttamaan.
Lapset ei yksin metsässä tulta tehdä saa.
Kun löytyy kiva paikka, voidaan leiri perustaa.
Aikuiset, jos mukana on, he laittaa leirinuotion.
Roskata ei saa, kaikki roska mikä palaa, poltetaan.
Muut tavarat ja roskat takaisin kotiin kannetaan.
Siis reppua pakatessa käytä harkintaa.
Jälkeen pitkänkin ajan, leiri hyvältä näyttää,
kun vain niukasti luonnon antimia käyttää.
Kun leiri puretaan, on kuin sitä ei ois ollutkaan.
Luonto kiittää, kun maahan ei jää muovia,
joka voisi tukkia metsäneläinten suolia.
Vaeltamaan
Metsään kun lähdet vaeltamaan, muista siitä jollekin ilmoittaa. Noudata suunnitelmaa.
Huonoa säätä ei olekaan, se vaatii varusteita vaan.
Hanki vaatteet ja varusteet hyvät.
Reppu on huoleton, silloin kädet sulla vapaat on.
Muista se itselles virittää ja sopivasti hihnat kiristää.
Mitäs sinne laitetaan? Tässä käytä harkintaa.
Tulitikut ja puukko vähintään, opeta myös nuorimmat niitä käyttämään.
Muista, ettei riitä pelkkä vesi, mukaan ota myös suola ja sokeri.
Eväät, ruoka ja juoma kylläisenä olon pitää.
Ei pizzaa kaipaa tai pirtelöä mitään.
Laastaria aina tarvitaan, sillä pienet naarmut paikataan.
Se hyvä suojaksi on kiertää jos alkaa saapas hiertää.
Varautua kannattaa ja ottaa tärkeimmät mukaan.
Voi olla että yksin selvitä saat, eikä auta sua kukaan.
Viisasta olis myös pientä kirvestä tai kenttälapiota kantaa,
ne hyvän avun antaa.
Kynttilänpätkä repussa kulkee mukavasti, voit samaa pätkää käyttää useasti.
Pieni kerä vahvaa narua, jonka käytön jälkeen voi taas kasaan kerätä.
Hyvä, jos jaksaa kantaa mukana, myös kevyttä makuualustaa.
Miten sen tulen syttymään saa, kun täällä on niin kosteaa
Tuohi paras sytyke on.
Tämä aina muista: ÄLÄ revi tuohta elävistä puista.
Vanhan näreen alaoksista hyvän sytykkeen saa, niitä otetaan vain niin paljon kun tarvitaan.
Vaikka tuttu olis maasto näin, voi suuntavaistosi olla nurinpäin
Ota oikea kello (siis viisarit) tai kompassi mukaan.
Opettele sen ja auringon kanssa suunnistamaan.
Myös on hyvä mukana olla oikea kartta paperinen,
ei lopu akku sen.
Jos eksyt niin paikalleen jäätävä on, pimeessä metsässä kulkeminen, yritys toivoton.
Muista asia tärkeä, hätätilanteessa käytä järkeä.
Jälkikirjoitus
Kirjoitin tämän jutun yhteistyössä sisareni ”Satusuutarin” kanssa.
Kuvat ja teksti ovat enimmäkseen siskoni.
Minun osakseni jäi lähinnä laittaa riimit ja kuvat järjestykseen.
(Ja karsia puolet tekstistä)
Aina-Ilona
Luontomuisto lapsuudestamme:
”Joskus Rajajärvelle saakka meidän mennä annettiin.
Sinne eväät, ämpärit ja onkikin kannettiin.
Sinne kotoa oli oli yli viisi kilometrii,
soiden, ojien ja paloaukeiden yli sinne marssittiin.
Vieläkin muistan sen polun tarkkaan,
kuin se ois piirretty sieluni karttaan.”
Satusuutari