{"id":145,"date":"2020-11-02T13:37:58","date_gmt":"2020-11-02T11:37:58","guid":{"rendered":"http:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/?p=145"},"modified":"2020-11-24T12:44:53","modified_gmt":"2020-11-24T10:44:53","slug":"tunnista-taide","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/?p=145","title":{"rendered":"Tunnista taide"},"content":{"rendered":"\n<p><em>Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4n kunnan julkisten taideteosten taustalla olevat tarinat ja taiteilijat.<\/em><\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\"><p>Tahtoisin j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4d\u00e4,&nbsp;<\/p><p>virstan verran viiv\u00e4hdell\u00e4,<\/p><p>soudella nykyvesilt\u00e4,<\/p><p>ajan mennehen merille.<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Valokuva ja runo viittaavat Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4n kunnankirjaston p\u00e4\u00e4ovella sijaitsevaan taiteilija <strong>Onni Pursiaisen<\/strong> tekem\u00e4\u00e4n kirjailija <strong>Aleksanteri Aavan<\/strong> rintakuvaan, joka julkistettiin 1961.&nbsp; Muistopatsaan pystytti Sakkola \u2013s\u00e4\u00e4ti\u00f6.&nbsp; Aleksanteri Aava ja Onni Pursiainen olivat molemmat Sakkolasta kotoisin olevia evakkoja. Runositaatti on osa runosta <em>Mit\u00e4 tahtoisin<\/em>, joka on julkaistu runokokoelmassa <em>Vanha maininki<\/em>.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Aleksanteri Aava<\/h3>\n\n\n\n<p>Talonpoikaisrunoilija ja pienviljelij\u00e4 Aleksanteri Aava, oikealta nimelt\u00e4\u00e4n Santeri Kuparinen, syntyi 19. huhtikuuta 1883 Sakkolassa, Riiskan kyl\u00e4ss\u00e4 Karjalan kannaksella. H\u00e4n kuoli 11. maaliskuuta 1956 Saaren kunnassa Mikkolanniemell\u00e4, l\u00e4hell\u00e4 nykyist\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n rajaa.<br><br>Sakkolassa Aava omisti nelj\u00e4nnesmanttaalin tilan, parikymment\u00e4 lehm\u00e4\u00e4 ja kievarin. Pulavuosien ahdingossa tilasta j\u00e4i j\u00e4ljelle vain pieni m\u00f6kki, joka sekin j\u00e4i talvisodassa rajan taakse. Evakkona Aava sai perheineen k\u00e4skyn tulla Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4\u00e4n, mutta p\u00e4\u00e4tyi jostain syyst\u00e4 rajan tuntumaan Saaren kuntaan, mist\u00e4 osti itselleen 14 hehtaarin pientilan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1940.<br><br>Aleksanteri Aava oli muinaisten runolajien perinteiden vaalija, joka k\u00e4ytti runoissaan kalevalamittaa. Taiteilijanimi Aava syntyi Laatokan laajasta ulapasta.<br><br>Professori V. Tarkiaisen mukaan \u2019Aavan runoissa asui sanaton surun tunto\u2019. Itse kirjailija kuvasi omaa luomisprosessiaan runossaan <em>Runotupaan tullessa<\/em>: &#8221;Yksi syntyi y\u00f6-pimeess\u00e4, toinen aamun autereessa, er\u00e4s suolla, er\u00e4\u00e4t maalla, jotkut veneess\u00e4 vesill\u00e4&#8221;.<br><br>Aleksanteri Aava kirjoitti vain kaksi kirjoiksi painettua runokokoelmaa: <em>Vanha maininki<\/em> (1916) ja <em>Musta lintu<\/em> (1917), josta h\u00e4n sai tunnustukseksi valtion palkinnon. Proosaa edusti <em>Huuhkan poika<\/em> (1924), joka kertoi lahjoitusmaaolojen tapahtumista Sakkolan Pet\u00e4j\u00e4rvell\u00e4. My\u00f6skin Karjalan liitto, Sakkola-s\u00e4\u00e4ti\u00f6 ja erin\u00e4iset lehdet ovat julkaisseet Aavan tuotantoa ja joitakin h\u00e4nen runojaan on s\u00e4velletty lauluiksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Taloudellisten vaikeuksien keskell\u00e4, \u2019ristiinnaulittuna\u2019, kuten Aava aikaa itse kutsui, h\u00e4n kirjoitti laajan joukon erilaisia puheita, tarinoita, muistelmia ja tilap\u00e4isrunoja. T\u00e4h\u00e4n kategoriaan kuuluvat my\u00f6skin h\u00e4nen vuonna 1949 Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestettyihin sakkolalaisten tilaisuuksiin kirjoittamansa runot <em>Muistojen siivill\u00e4<\/em> ja <em>Seurakunnan hajotessa<\/em>.<br><br>Aava kuvasi suruaan Karjalan ja synnyinseutujensa menetyksest\u00e4 sanoen: &#8221;Suomi j\u00e4i, vapaus kesti, kaunis Karjala katosi&#8221;.<br><br>El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 jylhimm\u00e4ksi muistoksi Aava kertoi Talvisodan alun 30. marraskuuta 1939. H\u00e4n kuvaili tuntojaan ennen sodan alkua kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1939 Viipurin sairaanhoitopiirin 20-vuotisjuhlaan kirjoittamassaan runossa <em>Taistelun merkeiss\u00e4 rauhan puolesta<\/em> seuraavasti:<br><br>Ole kanssamme, Herra,<br>kun varjot lankeaa,<br>ja pilvien peittohon<br>joutui rakas maa,<br>kun tykkien pauhu<br>raskaasti rummuttaa,<br>ja palojen sauhu<br>rajalla punertaa!<br><br>Ole kanssamme, Luoja,<br>aamuhun siit\u00e4kin vie,<br>kest\u00e4mme kaikki,<br>tuttu on k\u00e4rsimystie.<br>Ole kanssamme, Herra,<br>varjele Karjalaa,<br>vain rauhan puolesta<br>kannamme tapparaa.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Onni Pursiainen<\/h3>\n\n\n\n<p>Onni Vihtori Aataminpoika Pursiainen syntyi 26. huhtikuuta 1905 Valkj\u00e4rven pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 ja kuoli Lahdessa 14. lokakuuta 1978. Perhe muutti Sakkolaan Pet\u00e4j\u00e4rvenkyl\u00e4\u00e4n vuonna 1911.<\/p>\n\n\n\n<p>Onni Pursiainen oli yritteli\u00e4s taiteen monitoimimies, laulaja ja pelimanni, jonka laajat musiikkikiertueet ulottuivat aina Iisalmeen asti. Onni lauloi, soitti sahaa, viulua, sitraa ja hanuria. Toimeliaana miehen\u00e4 h\u00e4n j\u00e4rjesti jopa yhden miehen iltamia, joissa h\u00e4n hoiti kaikki j\u00e4rjestelyt itse. Onni Pursiainen oli erityisen tunnettu sahansoittajana, mink\u00e4 taidon h\u00e4n oppi Viipurissa asuneelta <strong>Vilho Pyyk\u00f6lt\u00e4<\/strong>. Kiertue-el\u00e4m\u00e4 jatkui aina vuoteen 1937 asti. &nbsp;Raha oli taiteilijalla aina tiukalla, kuten Onni itse asian sanoi: \u2019Se laulaen tulee, mik\u00e4 vihelt\u00e4en menee.\u2019<\/p>\n\n\n\n<p>Onni Pursiaisen taiteellinen lahjakkuus ilmeni monella kuvataiteen saralla. H\u00e4net tunnetaan ehk\u00e4 parhaiten siluettitaiteilijana, mutta h\u00e4n oli my\u00f6skin taitava piirt\u00e4j\u00e4, joka suunnitteli useita veistoksia. H\u00e4nen kipsiveistoksensa <em>Polle meni, porsas tuli<\/em> l\u00f6ytyy Lappeenrannasta Korvenkyl\u00e4n kirjastosta.<\/p>\n\n\n\n<p>Siluettitaiteilijana Onni Pursiainen teki lukuisia leikkausretki\u00e4 Ruotsiin, Eestiin ja muihin It\u00e4meren maihin. Ura siluettitaiteilijana jatkui viel\u00e4 sotienkin j\u00e4lkeen ja h\u00e4nen kohteinaan oli jopa erilaisia merkkihenkil\u00f6it\u00e4 ja presidenttej\u00e4, kuten <strong>P.E. Svinhufvud<\/strong>. Siluettikuvia kertyi lopulta noin 60&nbsp;000 ja Onni Pursiainen lahjoitti&nbsp; kokoelmansa Kansallismuseolle 1965.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img decoding=\"async\" src=\"http:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/patsas-817x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-24\"\/><\/figure>\n\n\n\n<p>L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n<p>Aavan kootut teokset, (toim.) Toivo Kuparinen, Sakkola \u2013s\u00e4\u00e4ti\u00f6 osallistunut kuluihin, 2004<\/p>\n\n\n\n<p>www.karjalanliitto.fi, www.wikipedia.org, www.lempaala.fi, www.luovutetunetel\u00e4karjalanpit\u00e4j\u00e4t.fi, www.sakkola.fi, www.sakkolaseura.net, www.lappeenranta.fi ja www.lvs.fi<\/p>\n\n\n\n<p><em>Sini Syreeni<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Sarjassa kerrotaan Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4n julkisten taideteosten taustalla olevista tarinoista ja taiteilijoista.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[24,23],"tags":[3,4,5],"class_list":["post-145","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuuri","category-paikallista","tag-aleksanteri-aava","tag-onni-pursiainen","tag-sakkola"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/145","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=145"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/145\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":835,"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/145\/revisions\/835"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=145"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=145"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sinisentalonsanomat.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=145"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}