Voipaalan taidekeskuksen päärakennus Sääksmäen kirkon suunnalta. Pahoittelen kuvan ylivalotusta.

Seikkailu Valkeakoskella

Näin helmikuussa mainoksen Voipaalan taidekeskuksen näyttelystä Eettinen eläin. Mainoksessa oli kiehtovan näköinen perhonen. Kiinnostukseni heräsi.

Voipaalan pihapiiriä. Takavasemmalla päärakennus (suurennos klikkaamalla, käyttöohje suurennokselle).

Rapolanharjusta näkee usein mainintoja mediassa. Siellä en ole ikinä käynyt. Sen tiesin, että Rapolanharju on Voipaalan taidekeskuksen lähettyvillä.

Ajattelin, että nämä molemmat käynnit voisi yhdistää, mutta vasta keväisempänä ajankohtana. Välillä näyttely ehti unohtuakin mutta pääsiäisen korvalla palautui onneksi mieleeni.  Itse asiassa pääsiäisenä vietettiin näyttelyn viimeisiä hetkiä. Tätä lukiessanne näyttely on jo päättynyt.

Pääsiäisen 2023 auringonpaisteessa kevät edistyikin mahtiaskelin. Nämä seikat olivat havainneet monet muutkin.  Voipaalassa ihmisiä oli liikkeellä paljon. Osa kävi näyttelyssä, osa vain kahvilla tai harjulla perheretkellä.

Eettinen eläin

Eettinen eläin -näyttelyn mainosjuliste.

Millainen eläin on eettinen? Pannaan Google töihin…

Etiikka on ”oikeaa ja väärää tutkiva oppi…. Etiikka tarkoittaa reflektoitua eli pohdittua näkemystä oikeasta ja väärästä. ” [JAMK oppimateriaalista]. Usein kuulee käytettävän termiä ”eettisesti oikein”. Se tarkoittaa ”sellaista tekoa, joka tuottaa mahdollisimman paljon nautintoa suhteessa sen tuottamaan kärsimykseen kaikille yhteenlaskettuna” [etiikka.fi]. Arkikielellä tällä tarkoitetaan varmaan hyvän tekemistä tai oikein toimimisesta.

Ehkä eläinkin voi vähäisessä määrin olla eettinenkin eli oman tulkintani mukaan tiedostaa oikean ja väärän. Onko kyseinen määritelmä kuitenkin ihmisen tekojen arviointiin tarkoitettu? Ehkä näyttelyssä on kumminkin kysymys eläimistä mahtavimman eli ihmisen eettisyydestä?

Olisiko näyttely sitten ihmisen hyvien tekojen esittelyä? Vai kätkeytyykö näyttelyn nimeen sittenkin vinoilua ihmisen toimintaa kohtaan? Näine pohdintoineni  olin valmis astumaan näyttelyyn.

Näyttely

Näyttely kertoi todellakin ihmisen suhteesta eläimiin; pääasiassa ihmisen harjoittamasta eläinten  ja luonnon hyväksikäytöstä.

Heti ensimmäinen teos Päivi Meriläisen kuusi-osainen teos ’Pentu huutaa’ shokeerasi näyttelyvierasta. Teos oli turkiseläimistä. En kuvaa siksi tässä sitä enempää enkä liitä kuvaakaan.

Useimmat muut teokset – katsojan mielenrauhan kannalta onneksi – kuvasivat ihmisen kohdistamaa toimintaa eläimiä ja luontoa kohtaa hienovaraisemmin.

Kaunis maisemamaalaus luonnosta olisi saattanut olla klassisen ajan taideteos. Kuitenkin  sen nimessä paljastui mitä taiteilija on maalausta tehdessään ajatellut. Siksi eettinen tai tarkemmin epäeettinen puoli ei päässyt sellaistakaan teosta katsoessa unohtumaan. Esimerkki tästä on Johanna Mäkitalon ’Arvaamaton tulevaisuus’.

Johanna Mäkitalon Arvaamaton tulevaisuus. Huomaa kuusennäreessä tulevaisuuteen tähyilevä hömötiainen (suurennos klikkaamalla, käyttöohje suurennokselle).

Eräät muut teokset olivatkin sitten vaikeaselkoisempia. Mikä on Merja Nykäsen teoksen Kisses 2.0 sanoma? Tuttisuiset koirat toistuivat parissa muussakin toisessa teoksessa. Yhdessä ei muita ollutkaan kuin lukuisasti näitä tuttisuita. Itselläni on arvaus mutta pidän sen sisälläni.

Merja Nykänen Kisses 2.0. Oikeassa alalaidassa yksityiskohta teoksesta.

Pidin näyttelyä mielenkiintoisena. Varsinkin aluksi tuli pöllämystynyt ja ristiriitainen olo, mutta niin tästä yhteisestä maapallommestakin taitaa ihmisen kulutuksen johdosta tuntua.

Voipaalan kartanossa oli menneiltä ajoilta jäljellä (kunnostettuja) näyttäviä kaakeliuunia ja joitain puusisustuselementtejä. Siellä näyttelytoiminta jatkuu uusilla näyttelyillä pitkin vuotta.

Päärakennuksen sisustusta ja taideteos.

Rapolanharju

Rapolanharju on muinainen linnavuori. Kun Voipaalasta jaksoi kavuta noin 30m korkeusmetriä näköalapaikalle, avautuivat näkymät Pyhäjärven vesistön Rauttunselälle  ja ympäröiville alueille. Oikeastaan näkyvillä oli vain jääkansi ja järviä ympäröiviä metsäalueita lähinnä Toijalaan suuntaan. Näkösektori ei ollut kovin laaja.

Maisema Rapolanharjulta Rauttunselälle. Järven takana Toijala.

Minuun teki erityisen vaikutuksen näköalapaikan vieressä ollut 20m syvä, jopa 200m pitkä suppa. Suppa oli ihan harjun laella. Luontopolku kiersi supan, joten tämä oli koko ajan polulla kulkiessa hienosti nähtävissä. Suppia (edes pieniä)  en edes muista muiden harjujen tai kukkuloiden huipuilla nähneeni.

Rapolanharjun Linnanhauta-suppa.

Alueen opastauluista oli luettavissa alueen historiasta. Jälkikäteen laskeskelin kartasta, että harjun korkein kohta oli noin 65m järven pinnan yläpuolella.

Valkeakoski 100 vuotta

Valkeakoski juhlii tänä vuonna 100-vuotista olemassaoloaan. Sen kunniaksi olisi hyvä mahdollisuus isoveli-lempääläläisenkin (perustettu 1866) tutustua pikkuveljen juhlatarjontaan. Paikan päällä näin 100 tapahtumaa Valkeakoskella pdf-esitteen. En nyt löydä sitä verkosta sellaisenaan. Verkkokävijän pitää tyytyä sähköiseen tapahtumakalenteriin.

Tapahtumakalenterista voi poimia jonkin mieluisan tapahtuman ja ehkä samassa yhteydessä tutustua Voipaalaan, sen naapurissa olevaan Sääksmäen kirkkoon (näytti päällepäin aikalailla Lempäälän kirkolta), Rapolanharjuun tai riippusiltojen lenkkiin.

uusY

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *