Fantasiamatka Kalevalanmitalla
Lempäälässä mä löhöän, koko tämän mun elämän.
Kaukomaihin kaipailen vaan, tuskin niihin päästä saankaan.
Lähimatkoja mä teen vain, ilmaisbussilipun kun sain.
Kangasalan harjuille käyn, siellä mielelläni mä näyn.
Järviristeilyt on ihkuu, nostalgiaa ne ain tihkuu.
Taidenautinnot koen siellä, kohtaan aaveet maalaistiellä.
Lepokodin kummitukset, mulle viittoo onnen ukset.
Itsestänsä piano helkkää, Lisztiä se soi vain pelkkää.
Mefiston soi musta valssi, paholaisen on se tanssi.
Juoni siinä hyytää mieltä, kuulla kun saat henkein kieltä.
Nuoruuden sä ikuisen saat, sielus pirulle kun vaan jaat.
Hieno runo, johon vastine:
Sairauslomalla loikoilen,
kolmiolääkkeen koikoilen.
On pää kuin pumpulia!
Naapurin kissa tuijottaa oudosti,
luuleekohan jumalaksi?
Tai ehkä makkaraksi!
Kauppaan pitäis lähteä,
mut hups – unohdin missä tää
ovi olikaan!
Enkäpä ovi aukeaa Narniaan