Kerkillään toisiaan kurotelleet,
On käpyemot, neulashunnut,
Kuusneidot ja hongattaret;
Ainavihannan aateliset.
Marraksesta maalisvaltakuntaan,
Nukkuivat niin jylhäistö, kuin sammalkansa,
Routakamarissa kauneusuntaan.
Juurissaan pitelivät lehtolasten vihreää,
Kuuralta salassa, savikehtoin suojissa.
Kaarnakorttelin hitaat kulkijat,
Eivät odota kevättä,
Ei sen enempää kuin ensikesää.
Sil' on maan ytimessä ikiyhteys,
Ja taipumaton tieto:
"Jos ei selviäis pihkaveriset,
Ni yht'lail tuomittu ois turpeentyäret.
Ja myös, jos katois maatuvaiset,
Nälkiintys niityt, kuivuis kaatuvaiset."
Siks ei aikanen aamunrusko,
Ei lumisulan lorina tahi pajunkissain pienet haukotukset,
Ei mustarastaspariskunnan pesäremontti,
Eikä mikään muukaan kevään ensimerkki,
Ole se, mitä metsä mielii.
Kiertokulkua kaipaa vain,
Et antaa yks vuoron toiselle.
Kuu vuorokauden auringolle,
Ensilumi ensileskenlehdelle,
Ja niin myös ihmisolento,
Omalle onnelle.
- susevius
