Kitinen tekee 90 asteen käännöksen (vaikkei siltä näyttäisi) Toukokuisia jäitä pongaamassa
Minulla on mahdollisuus viettää aikaa Itä-Lapin Pelkosenniemellä. Tarkemmin sanoen Pelkosenniemen pohjoispuolella virtaavan Kitisen tuntumassa.
Toukokuisia ilmiöitä
Toukokuun vietolle Lapissa kannustaa potemani voimakas koivuallergia. Matkustamalla Lappiin toukokuun alkupuolella on mahdollista viivästyttää etelästä kohti pohjoista vyöryvää siitepölyhyökkäystä.
Ikinä en ole nähnyt jäiden lähtöä Kitisestä, koska aiemmin olen saapunut maisemiin vasta puolen kuun aikaan.
Viimeisenä muttei ihan vähäisenä: toukokuussa päällekäyviä hyttysiä ei ole.
Tänä vuonna halusin yhdistää edellä mainitut motivaattorit – päästä ajoissa matkaan pois pahimman siitepölyvyörytyksen alta, ja näkemään jäiden lähdön Kitisestä.
Vähän maantiedettä
Kitinen on padottu joki, joka saa alkunsa Sodankylän pohjoispuolelta ja virtaa Sodankylän läpi Pelkosenniemelle. Pelkosenniemen kirkonkylän pohjoispuolella Kitinen yhtyy Kemijokeen, joka laskee Perämereen Kemissä. Kemijoki saa alkunsa Itä-Lapin soilta. Sodankylä on tunnettu Luosto-laskettelukeskuksesta ja Pelkosenniemi Pyhätunturista.
5-tien tuntumassa Kitisellä on Kokkosnivan voimalaitospato vajaa 20km Pelkosenniemeltä kk:lta pohjoiseen. Sen yläpuolella sijaitsee patoallas, joka käytännössä tekee Kitisestä järven. Yläjuoksulle padolta kulkiessa se näyttääkin järveltä ainakin kymmenen kilometrin matkalta. Niissä maisemissa minä majoitun. Suvannon kylän pohjoispuolella Kitinen alkaa näyttää taas joelta.
Jutun alue Karttapaikalla.
H-hetki-4 päivää (4 päivää ennen)
Linnuista kiinnostuneen on ennen kevättulvia hyvä tarkistaa Kemijärven allas. Altaalla viivähtävät monet muuttolinnut ennen muuttomatkan jatkumista pesimäseuduilleen. Altaan särkät ovat erityisesti kiehtovien kahlaajien suosiossa. Mutaisista särkistä kahlaajat näyttävät löytävän syötävää.
Altaalla ennen kevättulvaa vesi on hyvin matalalla, jotta sulamisvedet mahtuvat täyttämään sen. Patojen turbiinit sitten jauhavat siitä sähköä kesän ja syksyn ajan. Ohijuoksutuksilta padoilla ei silti voi välttyä. Lopulta särkätkin peittyvät.
H-hetki-1 päivä
H-hetki-8 tuntia
Matkakumppanini usutti minua lähtemään katsomaan jäätilannetta tiistaiaamuna 13.5. Hyvä niin, koska olisin varmaan oma-aloitteisesti lähtenyt vasta illalla.
H-hetki
llalla klo 20.00 jäät olivat hävinneet. Sitä avitti kohtalainen lounaistuuli.
Pettymyskö?
Jäät eivät ryskyen lähteneet liikkeelle, kuten ainakin jossain määrin olin ennakkoon kuvitellut. 1km edellisen kuvan ottopaikalta alajuoksulle, jääkansi oli yhä paikallaan. Jäät lienevät vain sulaneet, pirstoutuneet ja hioutuneet pienemmiksi ja viimeisetkin rippeet kulkeutuneet alavirrassa yhä säilyneen yhtenäisen jääkannen reunalle.
Olin vähän varoituksia kuullutkin paikallisilta, että jäidenlähtö on kuin minkä tahansa järven sulaminen. Ettei paikalleen sulaminen täysi yllätys ollut. Veden virtausta jäälauttojen ryskymiseen ei vain ole tarpeeksi.
Kuitenkin meikäläisen päässä muhinut jäidenlähtö, vaikka vähän lässähtäneenä, tuli koetuksi!
Lohdutuspalkintoja
hurjas