Vaikka kuinka ihailenkin kukkaniittyjen ilotulitusmaista leiskuntaa kesäkuisen ilta-auringon hehkussa, niin sydämeni kuuluu kevätkukille.
Kevätkukkien kauneuden ydin on odotuksen tunnussa, kun vehreys puskee päättäväisesti läpi vielä kylmästä maasta, ja pienet väripisarat nousevat niiden varsille herkkinä, kuin kirjavana aamukasteena.
Aivan, kuin koko vuosi alkaisi vasta ensimmäisten leskenlehtien ilmestyttyä kuivien heinien peittämiin ojanvarsiin. Kuin kuisteille tuodut narsissit tietäväisesti odottaisivat kesäisiä tuulia ja aivan kuin pieni lapsenomainen uteliaisuus tulevasta nostaisi päätään.
