Tunnista taide

Sarjassa kerrotaan Lempäälän kunnan julkisten taideteosten taustalla olevista tarinoista ja taiteilijoista.

Runoilija ja muusa 1990

Valokuva viittaa teokseen Runoilija ja muusa, joka sijaitsee Lempäälän terveysaseman läheisyydessä, Himminkodon vieressä olevassa Kanttorinpuistossa. Kyseessä on kuvanveistäjä Rikhard Rautalinin vuonna 1926 ja taitelija Kalevi Kankaalan vuonna 1990 tekemä kompositio eli taiteellinen sommitelma.

Veistoskilpailu

Helsingin rautatietorilla kansallisteatterin edustalla sijaitseva Aleksis Kiven muistopatsas julkistettiin talvisodan todellisuudessa 1939. Patsaan valmistumista edelsi kaksivaiheinen Aleksis Kiven veistoskilpailu vuosina 1928-30.

Ensimmäisen vaiheen voittajaksi julistettiin Carl Wilhelms (ent. Svensson 1889-1953) ja toisen Aukusti Veuro (1894-1966). Tehtävään päätettiin kuitenkin lopulta valita Wäinö Aaltonen (1894-1966) hänen saavuttamansa kansallisen merkityksen vuoksi.

Aukusti Veuro toteutti oman kilpailuehdotuksensa nimeltä Mietteissä Aleksis Kiven syntymäpitäjään Nurmijärvelle. Kilpailua seurannut polemiikki jatkui kuitenkin vielä pitkään. Kapteeni Aarno Karimo mm. syytti 1934 Kansan Kuvalehdessä Wäinö Aaltosen Kivi –monumenttia taitamattomaksi väärennökseksi ja arvosteli tekeillä ollutta teosta liian yleismaailmalliseksi.

Rikhard Rautalin

Väinö Richard (Rikhard) Rautalin syntyi 14. helmikuuta 1891 Kalvolassa ja kuoli 8. tammikuuta 1943 Lempäälässä. Työuransa hän aloitti Turussa kultasepänliikkeen kaivertajana, mistä hän jatkoi huonekalujen koristeveistäjänä Helsingissä. Taideopintonsa Rautalin aloitti Helsingissä Taideteollisen keskuskoulun iltakursseilla 1908-11, minkä jälkeen hän pääsi onnekkaan sattuman kautta Emil Wikströmin oppilaaksi Sääksmäelle 1911-13.

Rautalin teki uransa aikana myöskin useita opintomatkoja ulkomaille. Taiteellisen debyyttinsä Rautalin teki Helsingissä vuonna 1913. Hän osallistui Suomen taiteilijain näyttelyyn vuosina 1913, 1930 ja 1939. Kyseisten näyttelyjen järjestäjänä oli vuonna 1864 perustettu Suomen taiteilijaseura, jonka näyttelyt tunnetaan nykyisin nimellä TAITEILIJAT ja NUORET.

Rautalin järjesti vuonna 1921 Tampereen Näsilinnassa näyttelyn, jonka ansiosta hän profiloitui hyvin vahvasti tamperelaisten taiteilijaksi. Veistostensa materiaalina hän käytti marmoria, pronssia ja graniittia. Hänen arvellaan tehneen yhteensä noin 600 muotokuvaa ja julkista veistosta puistoihin, kirkkoihin ja sankarihaudoille eri puolelle Suomea.  Tunnetuimpia teoksia Tampereella ovat Viinikan kirkossa sijaitseva alttariveistos Kristus (1932), Tampere –patsas (1933-34) sekä Aleksanterin kirkon edustalla sijaitseva suihkukaivoteos Kevät (1936), jonka lapsifiguurien mallina toimi taiteilijan oma tytär.

Rautalin teki Runoilija ja muusa –teoksen alkuperäisen kipsivaloksen vuonna 1926 Aleksis Kiven veistoskilpailua varten. Teos ei kuitenkaan voittanut ja valos jäi taiteilijan kuoleman jälkeen hänen leskensä Esteri Linnasaaren haltuun. Samaa teemaa on myöskin käytetty Rautalinin Lempäälässä Pyhän Birgitan kirkon hautausmaalla sijaitsevan haudan graniittisessa hautakivessä.

Lempäälän kunnassa heräsi myöhemmin, lesken vielä eläessä, ajatus kipsivaloksen käyttämisestä virallisen pronssisen teoksen valamiseen.  Varsinaisena aloitteen tekijänä oli vuosina 1970-1991 Lempäälän kunnanjohtajana toiminut Jussi Peltomäki. Pronssinen reliefi valettiin Lapinlahden taidevalimossa.

Kunnan tilaustyön sai taiteilija Kalevi Kankaala ja sen tarkoituksena oli kokonaisvaltaisen oleiluun soveltuvan puistikon luominen pronssisen taideteoksen ympärille.  Kalevi Kankaala jatkoi omassa osassaan kompositiota runoilija ja muusa –teemaa siten, että reliefikivi on symbolisesti runoilija ja pyöreä kivi on muusa.

Muusa –kivi on sijoitettu kokonaissuunnitelmassa spiraalin korkeimpaan ja kriittisimpään kohtaan, josta se on ikään kuin lähtemäisillään liikkeelle tuomaan runoilijalle inspiraatiota ja liikkeelle panevaa voimaa. Teokseen liitetty runositaatti on Aleksis Kiven runosta Suomenmaa ja sen tarkoituksena on viitata pronssisen teoksen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja Lempäälän kunnan kauniisiin maisemiin.

Kalevi Kankaala

Kuvataiteilija ja peruskoulunopettaja Kalevi Kankaala syntyi vuonna 1947 Lapualla. Hän aloitti taideopintonsa Raahen seminaarissa ja Turun yliopiston vuosina 1971-72 järjestämällä kurssilla, joka käsitteli kuvaamataitopedagogiikkaa.

Kankaala on vanhojen suurten mestareitten esimerkkiä seuraten pyrkinyt opettelemaan taideuransa aikana mahdollisimman monia erilaisia kuvan tekemisen tekniikoita, jotta hyvien ideoiden esittämiseen löytyisi useita itseä miellyttäviä mahdollisuuksia. Tämän ajatuksen kantamana hän onkin osallistunut lukuisiin kuvataiteen eri osa-alueita käsitteleviin kursseihin (silkkipaino, öljymaalaus, syväpainomenetelmät, akvarellit, linopaino, litografia, pronssivalu ja elävän mallin piirtäminen) ja pyrkinyt käyttämään oppimiansa tekniikoita varsin laajassa tuotannossaan.

Kalevi Kankaala on taiteellisen uransa aikana järjestänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä usealla eri vuosikymmenellä mm. Tampereella, Lempäälässä ja Vesilahdella ja lisäksi osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin ympäri Suomea. Raahessa hän on vuosien 1975-2019 välillä pitänyt neljä yksityisnäyttelyä, joissa tendenssinä on ollut vanhan Raahen säilyttäminen. Hänen töitään on julkisesti esillä useissa kaupungeissa ulkomaita myöden.

Taiteellisen uransa lisäksi Kankaala on toiminut vuosina 1977-87 Tampereen kaupungin peruskoulun kuvaamataidon ohjaavana opettajana, ala-asteen erityisluokkien kuvaamataidon opettajana sekä osallistunut erityisluokkien opetussuunnitelmien tekemiseen.

Kalevi Kankaalan Lempäälässä sijaitsevia julkisia taideteoksia ovat Runoilijan ja muusan lisäksi lasten liikennepuistossa sijaitseva Seitsemän kääpiön –veistos (1984), Sääksjärven koulukeskuksen edustalla sijaitseva betoninen toiminnallinen ympäristötaideteos (2000) ja Helsinki-Tampere -moottoritien Lempäälän pohjoisessa liittymässä sijaitseva  kivinen Lemmon kiuas ja lähde (2000), joka on osa Herralanvuoren ympäristötaideteosta, johon kuuluu myöskin kunnan metallinen tunnus. Julkisia teoksia on myöskin esillä muutamalla koululla ja päiväkodilla Lempäälässä.


Maa kunnasten ja laaksojen
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tää talven suven ihana
mi ompi soma maa?

VIITTEET:

  • Taiteilija Kalevi Kankaalan puhelinhaastattelu ja hänen itsensä kirjoittama omaa taiteellista uraansa käsittelevä kirjanen.
  • Suomen taiteilijaseuran kuvataidematrikkeli (kuvataiteilijat –matrikkeli 2004)
  • Väinö Aaltonen 1894-1966, toim. Matti Aaltonen, Hämeenlinna 1966
  • Aleksis Kivi: Sydämeni laulu, valikoima runoja. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1984
  • Suomalaista veistotaidetta, toim. Ulla Sinkkanen, Suomen kuvanveistäjäliitto ry, Porvoo 1980
  • www.lempaala.fi, www.hamhelsinki.fi, www.tampere.fi, www.hamewiki.fi, www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi ja www.hs.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.