Pilvessä, pilvestä, pilveen

Googlelta tuli jokin aika sitten sähköposti, jossa asiana oli muutos kuvien ja varmuuskopioiden tallennuksessa. Googlehan tarjoaa 16 Gt ilmaista tilaa pilvessä. Jotkin pienet asiat eivät kuluta tätä tilaa. Toiset kuluttavat. Kuvien resoluutio vaikuttaa tähän.

En ole vuosiin katsonut mikä tilankäyttöni on. Joten tuumasta toimeen. Halusin katsoa tilanteen läppäriltä. Mutta kuinkas se tapahtuu? Käytän kännykässä kahta pilvipalvelua: Google Kuvia ja Microsoftin OneDriveä. Läppärissä vain OneDriveä.

Pienen virtuaalisen haahuilun jälkeen sain näkyviin Google Driven. Mutta missä ovat kuvat? Sivulla oli maininta, että kuvat on siirretty Google Kuviin. Sinne siis klikaten linkkiä. Juhuu, kuvat löytyivät!

Löytyi myös käyttämäni tila, joka oli 8,5 Gt 17 gigan avaruudesta. No eipä tässä hätää. Palvelu tarjosi kuitenkin mahdollisuutta 5 gigatavun tilanvapautukseen, jos poistan tiettyjä isoja kuvia tai videoita. Hetken kelasin, että nämähän pitäsi olla myös OneDrivessä. No ei niitä löytynyt läppärin OneDivestä, mutta tabletin pilvestä löytyivät. Unohtui, että läppärin Valokuvat näyttää paikalliset ja pilvessä olevat kuvat.

Johan helpotti. Ei ollut suuri tuska poistaa Googlen pilvestä muutama kymmenen suurinta tiedostoa, koska ne olivat myös toisaalla. Pitäisi vain vielä varmistaa ne pilvettömästi. Ennen Android-kännykän käyttöönottoa olin niin tehnytkin.

Mutta pitäisi myös nukkua, ettei olisi aamulla sumupilvessä. Kello 8.30 kaksi pilveen kytkettyä laitetta piippaa, että nyt pitäsi olla hereillä. Jaa niin, nyt on se päivä kun pitäisi muistaa jokin uutinen. Ei tule kyllä yhtään mieleen.

No, haenpa tuoreet lehdet postilaatikosta. Tulee vähän selvyyttä todellisuuteen. Kohta keittiön ovelle ilmestyi uninen hahmo, jota sai hoputtaa aamiaispöytään. Tämä oli enennäkemätöntä. Saatuaan puuron eteensä, kysyi mitä hän on ennen tämän kanssa syönyt. Mittasin verensokerin. Oli alhainen. Saatiin puurot naamaan ja päivä käyntiin.

Kohta kuului eteisestä: ”Matoilla on soraa. Imuroitko ne?”

”En. Pitäisi kirjoittaa pakina puoli yhteen mennessä.”

Tilanne piti hyvin itseni maan tasalla. Ai niin, voisi kyllä ottaa kahvia vaikka ei käskettykään. Meinasi kahvi tosiaan unohtua. Pieni itseohjautuvuuden pilkahdus tässä harmaudessa.

Kohta päätän lähteä pienelle happihypylle. Puolen kilsan päässä on järven ranta ja otan tapani mukaan kuvan vastarannasta. Noin, sinne meni taas kuva pilveen. Aurinko ei ollut pilvessä, ehkä vain ohuessa yläpilvessä.

Niinku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *